Pestuumarkkinoiden historia

Savolainen kansanjuhla pestuumarkkinat ovat olleet jokasyksyinen pitäjän väenkokous, kirkko- ja markkinapyhä. Rautalammilla pestuumarkkinoita on pidetty vuodesta 1821 lähtien ja sen jälkeen ne ovat jatkuneet lähes tauotta. Alun perin pestuut olivat nimensä mukaisesti tapahtuma, jossa talolliset pestasivat piiat ja rengit seuraavalle satokaudelle.

 Isännät ja emännät pestasivat aiemmin palveluskuntaa seuraavaksi vuodeksi. Pestuumarkkinoita saatettiin viettää kolmenakin perättäisenä sunnuntaina.

Usein pestuutilaisuus pidettiin heti kirkonmenojen päätyttyä kirkon lähistöllä. Rautalammilla kerrotaan tyttöjen kulkeneen kirkonmäellä rintamassa jokaisena kolmena pestuupyhänä. He pitivät toisiaan sormikoukusta kiinni. Emännät ja isännät valitsivat rivistöstä mielestään rotevimman ja pulskimman työihmisen. Palvelukseen tulosta sovittiin antamalla pestiraha ja usein sen jälkeen pestaaja tarjosi vielä pestuukahvit ja miehille pestuuryypyt. Pestauduttaessa vuosipalkasta tingittiin puolin ja toisin. Rengit saattoivat seistä rivissä ja puhemiehiä eli välittäjiäkin käytettiin.

Pestuutapahtumaan kuului kansanjuhlan piirteitä. Oli kaupustelijoita, kahvikojuja ja viinan myyjiä. Tappeluitakin syntyi. Pestuumarkkinat olivat aikansa kanssakäymistilaisuuksia, jossa jokaisella oli mahdollisuus tavata koko harvassa asuva lähiyhteisönsä. Savossa on pitkään säilynyt kaskikauden suurperhelaitos, jolloin palveluskuntaa tai vieraan työvoimaa ei tarvittu. Pestuumarkkinat jatkoivat 1800-luvulta lähtien ikivanhojen pitäjäpyhien ja kirkkomessujen perinnettä. Pestuut enteilivät yhteiskunnan muutosta, siirtymistä palkattuun työhön ja rahatalouteen. Ne olivatkin ensimmäisiä työväenjuhlia ilman poliittista sisältöä. Pestuumarkkinoihin sisältyi myös huolta työstä ja nuorten pakkoa muuttaa pois kotoaan toimeentulon perässä.

Rautalammilla pestuumarkkinoita on järjestetty vuodesta 1821 lähtien. Välillä markkinat hiipuivat, mutta 1890-luvulta lähtien niistä tuli merkittävä vuotuistapahtuma. Pestaaminen hiipui vähitellen, mutta markkinoilla tavattiin tuttuja, tultiin huvittelemaan ja nauttimaan ohjelmasta sekä tekemään ostoksia. Esimerkiksi vuonna 1876 Rautalammilla uutuutena oli posetiivari ja elokuvia edeltänyt panoraamakone. Nuorisoa kiinnosti työväen ja seurojentalolla järjestetyt tanssit ja iltamat. Markkinoilla käynti saattoi syrjässä asuville olla ainut vierailu kirkonkylässä koko vuoden aikana.

Markkinat perustuvat vanhaan kekrijuhlien aikaan sattuvaan vuosipalkollisteen vapaaviikkoon, ”riiviviikkoon” ja uusien palkollisten etsintään. Näistä viikoista ja niillä pidetyistä markkinoista tuli pian erikoinen tapahtuma suomalaisella maaseudulla. Vuosipalkolliset solmivat uuden pestin ja saivat palkkansa, joka pienuudestaan huolimatta oli merkittävä summa rahaa. Osa siitä käytetiin heti iloiseen elämään ja pikkuylellisyyksiin markkinoilla.

Uudelleen herätetyn rautalampilaisen tapahtuman  luonne oli kauan riehakas ja pelkästään kaupallinen, mutta 1970-luvulla Rautalammin kunnanhallituksen nimeämä toimikunta alkoi muokata sitä hallittavissa olevaa kokonaisuutta, perinteitä kunnioittavaa ja rautalampilaisten paikallisidentiteettiä vahvistavaa pitäjäntapahtumaa. Vuonna 2001 tapahtuman vetovastuuseen siirtyi Rautalammin Pestuut-seurayhtymä, jonka muodostavat Lions Club Rautalampi, Rautalammin urheilijat sekä Rautalammin kunta.

Pestuuraitti

Markkinat pidettiin sotien jälkeen kylän pääraitilla (nyk. Kuopiontie). Myyjien lisääntyessä alue vakiintui urheilukentän ja Opintieen välisellä alueella, josta puhutaan nykyään Pestuuraittina. Pestuuraitilla kiellettiin autoliikenne vuonna 1976, ja raitti muokkautui paikoin ahtaaksikin kujamarkkina-alueeksi. Toripaikat jaettiin 1970-luvun puolivälistä alkaen perjantai-illan huutokaupassa. Tapa kiristi myyjien mieliä paikallisten saamien alennusten vuoksi. Vuonna 1983 ulkopaikkakuntalaista myyjää uhkasi olla tulematta markkinoille seuraavana vuonna, jos paikallisten myyjien suosimista jatkettaisi.

Viipurin rinkelit, rukkaset ja erilainen rihkama on ollut perinteistä Pestuiden myyntitavaraa. RIhkama oli aluksi mm. sahajauhoa sisältäviä markkinapalloja, joita pompotettiin kuminauhan päässä. Tuolloin markkinoilla myytiin mahantäytteeksi hernekeittoa ja rusinasoppaa, eikä makkaraa kuten nykyään.

Vaatemyyjät olivat sotien jälkeen halutuimpia, sillä vaatteita oli muuten huonosti saatavilla. Kauppiaat ja helppoheikit olivat nykyistä suulaampia myydessään luumuja, hevosvaljaita, villahousuja, koreja ja nuttuja. Lelujen ja muun muovitavaran myynti yleistyi 1970-luvun aikana. Myyjät osasivat tulla paikalle, vaikka lehti-ilmoituksia ei ollut käytössä. Markkinoiden volyymi kasvoi varsinkin 1970-luvun puolivälistä alkaen;esimerkiksi vuonna 197 Pestuille saapui lähes sata myyjää, ja kymmenen vuotta myöhemmin torikauppiaita oli jo 130. Suurin osa myyjistä on ollut ulkopaikkakuntalaisia, mutta myös rautalampilaiset seurata ja yhdistykset ovat olleet aktiivisia.

Markkinaohjelmaa

Aiemmin markkinakävijät viihtyivät markkinatorin lisäksi huutokaupoissa tai tansseissa. Markkinoiden oheen luotiin 1970-luvun puolivälissä kaksipäiväinen ohjelma, jota hallitsi, ja hallitsee edelleen, paikallinen kulttuuri. PErinteisestä ohjelmaa ovat olleet pelimannien ja kuorojen musisointi, kaskukilpailut, näytelmät sekä ”Rautalampi soi, laulaa ja huasteloo” -tuokiot. Ohjelmalavalla on myös elvytetty vanhaa pestuukulttuuria näytösluonteisesti: markkinakävijät ovat ”pestanneet” päivän pituisiin työsuhteisiin urheilijoita ja tunnettuja paikkakuntalaisia. Vuonna 1988 kunnanviraston henkilökuntaa kaupattiin tyyliin: ”nämä tekköö mitä vuan, jos on hyvä kohtelu ja kohtalainen ruoka”.

Pestuujärjestely ovat olleet monipuoliset ja toimivat puitteiden ollessa vaatimattomatkin. Vasta 1983 markkinoille saatiin kunnon ohjelmalava. Sitä ennen ohjelmaa esitettiin traktorin peräkärrystä. Markkinaohjelmaan on kulttuurin lisäksi kuulunut urheilu: urheilukentällä on pelattu jalka- ja pesäpallon haasteotteluita, vedetty köyttä, kyykätty ja heitetty kilpaa saapasta. Lapset ovat kisanneet omissa yleisurheilu- ja juoksukisoissaan, kuten nappulajuoksuissa.

Kaupankäynnin ja markkinaohjelman lisäksi Pestuilla on riittänyt monenlaista hauskaa tekemistä. Karuselli on edelleen lasten markkinasuosikki. Tekniikka oli kuitenkin aiemmin eri luokkaa kuin nykykpäivänä: 1940-luvulla istuimet pyörivät rungon ympäri kettinkien päissä. AIkuisempaan makuun markkinaviihdettä tarjosivat tynnyrissä ajavat moottoripyöriäilijät eli surmaanajajat. Pestuilla on aikanaan ihailtu eläinteltan käärmeitä ja karhua, sekä pudotettu vedenneitoja veteen heittämällä palloja maalitauluun. Teltat kätkivät 1960-luvulla sisäänsä jopa striptease-esiintyjiä. Viikonlopun iltaohjelmaa on perinteisesti ollut työväen- ja seurantalon pestuutanssit. Tanssit jännittivät erityisesti nuorta väkeä: pääsisikö tanssimaan vai jäisikö seinäruusuksi. Myöhemmin diskot ja rock-tapahtumat ovat veineet nuorison huomion markkinatiltoina. Ennen tansseja pidettiin iltamat joiden ohjelmassa oli näytelmiä ja laulua. Myöhemmin pestuuiltamia on järjestetty mm. Kierinniemessä ja Korholan kartanossa. Liekö juhliminen ja tanssit vaikuttanut siihen, että Pestuut on aikanaan ollut suosittu ajankohta kihlautua.

 

Pestuumarkkinoiden historiaa käsittelevä osio on kesken. Päivitämme historiaa loppuvuoden 2019 aikana.